Lunta ja porkkanoita!

Tänään tuli sitten kunnolla lunta!
Pihalla satoi koko ajan ja Pirkko oli ihan märkä. Jonkin aikaa Pirkko juoksi vapaana pihalla, mutta sitten Pentu laitettiin narun päähän. Aloimme siskoni kanssa tehdä lumiukkoja. Kun ne olivat viimeistä silausta vailla eli porkkanaa nenäksi, äiti antoi sen ikkunasta ja asetin nenän paikoilleen. Ei siinä kyllä Pirkolla kauaa nokka tuhissut, kun porkkana oli otettu ja syöty. Hain suosiolla uudeksi nenäksi kävyn. Sitäkin Pirkko ensin yritti syödä, mutta kun Pirreä kerran käski, jätti se kävyn suosiolla rauhaan.

Kun tulimme sisälle, Pirkon piti jäädä kuistille, koska äiti oli siivonnut ja mummo tuli kahville. Kuistilla vähän Pentua halutti tulla sisälle, mutta hienosti se osasi olla kuistilla. Pentuhan osaa avata itse oven, joten jos se oikein olisi halunnut olisi se päässyt sisälle. Kuistilta toinen vaan katseli meitä nenä ikkunassa kiinni. <3

Tästä se lähtee!

Aloitan blogin pitämisen koirastani Pirkosta. Ajattelin kertoa ensin Pirkosta perus- ja taustatietoja.

Pirkko on narttu suomenajokoira, joka on vasta reilun vuoden ikäinen. Pirkkoa käytetään pääasiassa ajokoirana jäniksiä metsästämässä, mutta minä käytän Pentuamme näyttelyissä, mätsäreissä ja koirakerhossa. Kerhossa teemme kaikkea koirien kanssa, kuten agility, JH, TOKO ja rally-toko harjoituksia, TOKO puolella vaan ei se keskittyminen haluaisi riittää... Kerhossa olemme joulun jälkeen käyneet vuoden ja huomaa miten paljon tuo Pentu on kasvanut, oppinut ja aikuistunut vuodessa, vaikka aika pentumainen se vieläkin on.

Vuoteen on mahtunut aika paljon tapahtumia, joista yksi oli Pennun hännästä patin leikkaus. Häntään ilmestyi viime alkukesästä patti, jota näytettiin eläinlääkärille ja todettiin, että patti olisi parempi poistaa. Patin nimi taisi olla pyörösolukasvain, jos en muista väärin. Patti oli luun ja nahan välissä, joten onneksi se oli helppo poistaa. Se parantuikin ihmeen hyvin!

Pirkon kanssa olemme osallistuneet moniin mätsäreihin ja kolmeen viralliseen koiranäyttelyyn. Ensimmäinen näyttelymme oli Vaasassa asti 2013 vuoden keväällä, lähdimme samalla viettämään iskän synttäreitä. Pirkko osallistui pikkupentu-luokkaan ja oli ainoa osallistuja. Arvostelu oli hyvä, vaikka ihan hirveästi pelotti Pentua se Matti Palojärvi, joka toimi tuomarina.

Toinen näyttelymme oli Hyvinkään Sveitsissä 2013 kesällä ja tuomarina toimi Marja Talvitie. Arvostelu oli hyvä ja sieltähän Pentu otti ensimmäisen sertinsä!

Kolmas näyttelymme oli samana kesänä Heinolassa, jossa tuomarina toimi Esko Nummijärvi ja häneltäkin saimme hyvän arvostelun. 

Syksyn tullen Pirkko on ollut enemmän ja enemmän mökillä viikonloppuisin, onhan se saanut jo jäniksenkin. Tai olisi saanut enemmänkin, jos iskä olisi osunut jänikseen... Minä taas olen lueskellut kaikkiin kokeisiin, joten Pennun kanssa tekeminen on jäänyt vähän vähemmälle. Yritämme jatkossa käydä kerhossa, joka on aina keskiviikkoisin. Kerhossa sentään tulisi jotain aivotoimintaa tehtyä Pirkon kanssa, kun sillä sitä energiaa riittää.